Happy Lughnasa everyone!
Make your home ready for Autumn.
/Leena
↧
Decoration inspiration
↧
New video
Tässä olisi teille vihdoinkin helmikuun kuvauksista hieman videokuvaa, kiitos tiimille ja Miikalle joka teki näin hienon videon! Ja Lateksi-Leena tulee inside vitsistä, tiedän että PVC on eri asia (sanon nyt vain ettei joku taas vänkää siitä).
So here is new video from my phoshoot a half year ago!
/Leena
↧
↧
Just like heaven
Tänään Luurankoja kaapissa täytti kokonaiset kolme vuotta! Osa teistä on ollu mukana alusta asti, mites blogi on muuttunut? Toivon mukaan hyvään suuntaan! Koska tänään sattui olemaan myös kertakaikkisen ihana saa, niin mentiin ottamaan musta asukuvia ja kävelemään kukkatarhaan, ah kuinka romanttista! Siellä tuoksui mahtavalta ja päätettiin, että kun meillä on oma puutarha, se on täynnä oransseja ja keltaisia kukkia. Voiko kukat tehdäkään näin onnelliseksi? Ilmeisesti. Viime vuodesta lähtien oranssi on tuupannut monia muita värejä pois tieltään ja päässyt yhdeksi lemppareistani. Ja näin syksyä odottavan silmille tuo väri on mitä suurinta nannamannaa.
Today´s outfit
Dress: Second hand
Poncho: Second hand
Stockings: Savanni
Shoes: Second hand
Jewlry: Second hand (alchemic gothic bat necklace), gift (pentagram), medievel market (Ukko necklace)
Shoes: Second hand (Iron fist)
Olen myös lisännyt omaan vaatetyyliini liehuvia, pitsisiä, hapsuisia vaatteita. Lyhyt tukka on niin helppo laittaa (paitsi tänään..) näyttäväksi ja sain monia katseita osakseni kylillä liehuessani. Nyt kun sain taas lisää lääkkeitä ja olen päässyt siitä jokapäiväisestä itkupotkuraivarivaiheesta eroon, haluan vain nauttia tästä kauniista loppukesästä, joka on ah niin kuuma, värikäs ja monivivahteinen. Loppuviikko meneekin suorastaan kiitämällä (johtuen kuvauksista ja reissailusta), joten otan vastaan tälläisen leppoisan kesäpäivän ilomielin. Nyt vielä lisää Curea, lempivaatteiden hypetystä (kuten noita sukkiksia, omg ne on vihdoinkin minun!), mainiota herkkuvoileipää (juustolla joka maistuu parhaimmalle ikinä!) ja aloittelenpä tänään katsomaan niin paljon puhuttua American horror storya.
"spinning on that dizzy edge I kissed her face and kissed her head
and dreamed of all the different ways I had
to make her glow"
and dreamed of all the different ways I had
to make her glow"
Translation:
My blog is 3 years old today oh my darkness! I hope you have enjoyed my blog all the way and stay with me many more years! Because today was so beautiful day we wanted to go for a walk to garden (how romantic) and take pictures. Flowers were beautiful and smell great. We even decided that when we have our own garden, we want all those colours there also. I feel so happy, bohemian and now I have more mental medication and I can enjoy little things again. My last two weeks was full of crying and being mad to the whole world and it was really hard for me. I want to be the normal happy and smiling me and now I am again! Enjoy the summer while it still last!
↧
Today´s outfit
Hei rakkaat lepakkoiseni! Sain hiukseni köherrettyä pääni päälle ja otsatukka sai uuden leikkauksen (koska tänä vuonna lyhyt otsis on se in juttu mulle) ja olin matkalla päivän kuvauksiin, kunnes tajuttiin kuvaajan kanssa, että tuollahan sataa kaatamalla.. siirtyi sitten tiistaille. Tulipahan harjoteltua kampausta ja kivaltahan tuo näyttää! Koska olin kerta tälläytynyt ja kaikkea niin Jani sai hovikuvaajana räpsäistä parit asukuvat joten tässä olisi nyt tätä tämän päivän lookkia. Loppupäivä meneekin pakatessa huomisten kuvauksien vaatteita. Pitäisi kehittää kolme eri tyyliä ja matkustaa yhteensä kuusi tuntia ees taas.. Ensi viikolla on Hämeenlinnan keskiaikamarkkinat, en malta odottaa!
Translation:
I was on my way to today´s photoshoot until I realise with the photographer that on outside is raining too heavily for taking pictures today.. daaammnnn. Well, I got to practise my new hairdo and I had time to take today´s outfit pictures, yay! My next plan is to pack up for tomorrow trip to next photshoot (with 3 different styles oh my) and try to relax before the long drive.
/Leena
↧
Batty bat bats
Viimeisin viikko on ollut täynnä ties mitä kaikkea kivaa; kuten kuvauksia, hauta-arkussa makaamista (tai siis lähinnä sen sisällä kikattelu), maalaismarkkinoita, veneajelua, hevoskärryajelua, juttelua tuntikausia hyvien ystävien kanssa, paineiden purkamista, ei kipeää silmää, uutta tatuointia (joka tosin jäi kesken koska olen nössö ja en kestänyt sitä kipua tällä kertaa höh!), kissojen kera nukkumista, synttärikakkua, pienen lapsen kutittamista jota aina seurasi molempien sekopäinen nauru, monia monia animaatioelokuvia, lempikampauksen löytämistä, herkkuruokia, kävelyä lämpimässä sateessa kesäpäivänä ja sitä, kun saa kuulla läheisiltä kuinka paljon heille merkitsee.
P.s Nyt kun on mahassa tatuointia niin onkin hyvä syy treenata ja hommata se sikspäkki takaisin.
Translation:
This latest week has been full of nice things like; photoshoots, being in a tomb chest (or basically just chuckle inside), old marketplaces, boat ride, horsedrawn carriage ride, talking with my good friends on hours and hours, getting rid off my anger, having not painful eye, new tattoo (batty bat bats! it still needs filling because I couldn´t stand the pain anymore) , sleeping with cats, having birthday cake, tickle a kid and then laugh so hard (both of you), many animation movies, finding my new favorite hairstyle, good food, walking in warm rain and be so happy when you hear that you mean something to someone.
P.s Now that I have tattoos in my stomach I have a good reason to train more and get that awesome tummy again.
/Leena
↧
↧
Style inspiration: Steam punk/victorian goth
/Leena
↧
Photoshoot with Kristina Najah part 1
/Leena
↧
Tonight he comes home...
Hei rakkaat synkijäiseni! Kesä on sitten mennä huristanut liiankin nopealla vauhdilla loppua kohden (vaikka lämpimät päivät kyllä taitavat jatkua vielä jonkin aikaa) ja lehdet alkavat pitkin Suomea jo kellertämään. Olen odottanut syksyä tietenkin Halloweenin takia, mutta ihan myös siksikin, että kiireinen aikataulu hellittäisi ja olisi aikaa vain olla ja nauttia elämästä ilman hirveää kiirettä ja stressiä. Kiirestressi ehti kyllä ottamaan taas jo valtaansa ja eilinen päivä oli pitkälti sellasta sekoilua, että näin jälkeenpäin oikein hävettää. Tuli riideltyä kavereiden kanssa, poistettua puhelimesta kaikki numerot ja mikään ei tuntunut onnistuvan. Oli siis ihan selkeä maanantai.
Kolmen päivän sisällä olen silti saanut katsottua Halloween elokuvia jo sen verran, että melkein kaikki kymmenen on tullut katsottua. Oon aina ajatellut, että en kuitenkaan pidä niistä, joten olen lykännyt katsomista vuositolkulla, mutta nyt sitten päätin syksyvimmassani, että on aika pitää slasherputki (lemppari kauhugenreni zombien lisäksi) ja yleissivistää itseäni vähän klassikkoputkella. Olen aivan rakastunut ja ajatukseni olisi hommata kaikki omaksi dvdlläkin (mieluiten ehkä joku keräilijäboksi), mutta kolmonen oli kyllä pettymys, se ei liittynyt mitenkään koko muuhun sarjaan ja se taidettiin vain tehdä siksi, että saataisiin joku äkkiä tehtyä ennenkuin jatketaan pääjuonta. Kolmosta en siis suosittele kenellekään. Kun alkuperäinen elokuvasarja on kohta käyty läpi niin katsonpa saman tien nuo uusintaversiotkin (kaksi osaa tehty ainakin tähän mennessä) ja sanonpa sitten mitä olen mieltä niistä, usein en pidä uusinta versioista tai lisäsarjoista, mutta pidetään peukut pystyssä. Muita Halloween faneja linjoilla? Tai slasher elokuvien katsojia? Perjantai 13 loppuosatkin on vielä katsomatta, joten kyllä tässä katsomista vielä hetkeksi riittää ennenkuin syksy saapuu.
Translation:
Hello my dear darklings!
Summer has gone by so fast (but I am glad that there is still little summer left for me to enjoy) and leefs are starting to change color all around Finland. I have been waiting autumn because the Halloween, but also I have been waiting the time when I can just be, watch movies and enjoy things. Because all the stress I have been having (which came from all the hurry) I had a crazy day yesterday, I had huge fight with my friends and deleted all of my numbers from my phone.. It really was Monday.
But I had a chance to watch almost all Halloween movies in these last 3 days and I must say, I had all wrong idea from them. I am in love and I want to have all of them on DVD later on. Number 3 was boring and it didn´t have to do with anything on the Halloween serie so don´t watch when you have Halloween marathon, just skip and watch it when you don´t have anything else to watch on a really boring day. Do you prefer old serie or the new serie?
Is there anyone else Halloween movie serie or slasher movie fans out there?
/Leena
↧
Incense addiction
Meillä oli ysäribileet tässä vähä aika takaperin ja meille tuli pk-seudulta saakka vierailemaan Suvi ja Jenni. Sain leideiltä lahjaksi pienen suitsukesetin, joka lämmitti kyllä omaakin sydäntäni, violetti kun on lempivärini ja satun keräilemään suitsuketelineitä ja kynttilöitäkin tulee poltettua harvasenpäivä. Kiitoksia ihanaiset! Vielä en ole ehtinyt näitä haistelemaan, mutta perinteistä laventelia näissä on ja sillä on rauhoittava ja parantava vaikutus. Käytän laventelia myös talon puhdistukseen (pahoilta hengiltä ja negatiiviselta energialta).
Viikonloppuna tuli sitten lauantaina käytyä kauan odotetulla Hämeenlinna reissulla, meinaan vuotuinen Keskiaikamarkkina otti silloin paikkansa siellä ja sateesta huolimatta koko markkinapaikka oli tupaten täynnä väkeä. Ilahdutin lapsia (ja tuttuja) lasten sammakkosateenvarjollani, söin mielettömän hyviä lettuja Janin kanssa sateen ropistessa suojakatokseen, ihasteltiin ihmisten kätten töitä ja upeita pukuja ja löysin Haltiatulen kojun kerrankin! Adoptoin itselleni pienen kerälle kääriyteen lohikäärmeksen, joka on lehden alle lepäilemässä. Lohikäärme sattuu olemaan suloisin suitsuketeline mitä vastaan on ikinä tullut, ei sitä sinne sateeseen voinut jättää, eihän? Vielä olisi vaikka millä mitalla juttuja mitä sieltä haluaisin, mutta valitettavasti käteistä oli reissussa mukana rajattu määrä.. onneksi netistä voi aina tilata lisää, jopa ihan oman toiveen mukaan!
Luonnollisesti tulee myös itsekin uusia tuoksuja eri paikoista ja tällä kertaa löytyi Savannilta viiden eri tuoksun paketti, joista tällä hetkellä suurin suosikkini on pehmeä Lord Shiva. Harmittaa ettei pakkauksissa löydy tarkemmin, mitä tuoksuja näiden kaikkien pitäisi olla, mutta kaikilla on tähän mennessä ollut muhun rauhoittava vaikutus (joka tietysti ihan mahtava juttu miettien tätä stressiä). Oon tässä poltellut meditaatio ja intiimituoksujakin ja muistaakseni jompikumpi tuoksui aivan saippualta, eikä tykätty ollenkaan Janin kanssa. Kaikin puolin muuten, olen todella tyytyväinen, palaa aika pitkään ja tuoksu levittyy koko kämppään. Löytyykös täältä muita suitsukeholisteja ja mistäs käytte ostamassa? Yleensä ostan itse aina reissujen ohessa Helsingin Intian pasaarista, jossa on oikein iso hyllykkö mistä valita. Myös Kampin Aurinko liikkeestä tais löytyä suitsukkeita ja tosi laadukkaita vielä. Ja molemmista kaupoista löytyy kyllä mielin määrin kaikkea muutakin ihanaa.. taidanpa saada pian itselleni aikaiseksi ostohuuman, kun teille näitä suosittelen, hah!
Postausvinkki: Luonnontaika-Suitsukkeita
Translation:
Many of you might already know, but I say it again, I am an incense addict! I buy them where I can find (mostly on Helsinki in different shops) and I wanted to share my newest incense things. I got a little box full of little goodies, from my friends Suvi and Jenni, with heartshaped little candles and scents and also lavender incese sticks and a pretty holder. Lavender has healing and soothing effect and you can use it to purify your home from evil spirits or negative energy.
Little dragon find a way new home from Medievel market last week and don´t you agree with me when I say, it is the most cutes incense holder ever! You can find your own little dragon on Haltiatuli (elf fire)´s own page.
5 different kind of scents I found from Savanni and I wanted try something new scents. My favorite at the moment is Lord Shiva, nice and soft smell. Everyone of them has a shoothing effect, which I like.
Do you like to use incenses?
/Leena
↧
↧
20 e outfit challenge
Insanity haastoi tekemään asukokonaisuuden, joka on kerätty kasaan kahdella kympillä. Haaste on hauska siitä, että sitä huomaa kuinka paljon sitä saakaan halvalla (kirpparilta ja alennuksista) ja tuleepahan todistettua, että sitä voi olla erikoinen tai oma tyyli ihan halvallakin. Tässä olisi siis se mitä sain itse tänään aikaiseksi kaapin pohjalta. Mä haastan myös teidät kaikki tekemään asukokonaisuuksia tälläsellä budjetilla, katsotaan mitä te saatte aikaiseksi!
Translation:
This tag was fun to do because you may realise that you can have nice outfits just by little money. Go check your friends closets, trade and go to flea markets! I would like to see your outfits, what kind of combinations you can make just 20€ or dollars?
/Leena
↧
American horror story
Saavuin juuri kotiin kuvauksista (kerrankin Porissa!) ja nyt on pidetty ruokatauko, on aika alkaa vihdoin katsomaan American horror storya, jota niin monet ovat hehkuttaneet. On aika nähdä mistä kaikki oikein supattaa! Nappasin teille kuvan kuvaus/päivänasustani jotta teillä olisi siellä jotain pällisteltävää, ennenkuin saan virallisia kuvia. Nyt alkaa tavallaan mun lomani, koska mulla on aikaa tuijotella päivät pitkät sarjoja ja pelata pelejä. Ja käydä lenkillä ah! Täksi vuodeksi on kyllä vielä tulossa monia kivoja juttuja, mutta se, että ei ole enää kiire niin voi jestas sentään, kyllä nyt mieli lepää. Mua ei ole olemassa seuraavaan pariin päivään.
Translation:
So I got home from my photoshoot today (picture is my today´s outfit) and now I am starting my kind of a holiday break. I have time to watch whole series and play games. Today I am starting Amercan horror story finally I have chance to watch why everybody is talking about this. I hope it is as good I have imagined. Now I no longer exist to the real world for a moment.
/Leena
↧
Black noise
Nyt on American horror storyn ensimmäinen tuotantokausi katsottu ja vaikka kaksi ekaa jaksoa menikin lähinnä miettiessä, pidänkö edes koko sarjasta, päädyinkin katsomaan sen parin päivän aikana alusta loppuun. Kenties juuri se häiritsevyys ja se, että moni sarjan hahmoista oli sellaisia, että niitä olisi tehnyt mieli täräyttää ruudun läpi, teki sarjasta niin hyvän. Kauhugenreenhän se kuuluu, mutta itse en pahemmin missään kohtaa pelännyt, mutta kyllä siinä jännitystä ja yllättäviä juonenkäänteitä riitti. Loppukin oli juuri sellainen kuin halusin. Taino, en välttämättä halunnut, mutta erittäin hyvin se oli toteutettu. Ylipäätään se, miten hahmot kietoutuivat lopulta toisiinsa ja taloon oli todella mielenkiintoinen. Aikahypyt menneisyyteen toi järkeä nykypäivän tapahtumiin ja talo itsessään oli kertakaikkisen upea.
Koska tunnuin jäävän koukkuun nyt haamuminisarjoihin (koska jos American horror storyn toinen tuotankokausi on aivan eri tarinaa, niin pidän tuota ekaa kautta tavallaan minisarjana), päätin verestää muistiani ja katsoa ties kuinka monen vuoden jälkeen Stephen Kingin Kingdom Hospitalia. Aikoinaan se oli lempisarjani ja katsoin sitä Canal+lta. Lapset kauhuelokuvissa ovat aina jotenkin pelottaneet minua, joten ehkä sen takia pidin sarjasta, koska se toi siihen oman pienen jännityslisänsä. Silti tyttö kellonsa kanssa on aina ollut jotenkin kaikista mielenkiintoisin. Se on suorastaan makaaberisella tavalla suloinen. Eli päivän vinkkinä 13-osainen Kingin suosikkeihini kuuluva haamusairaala.
Translation:
I just watched the whole first season of American horror story. First two episodes I was just thinking what the hell and do I even like this show.. but suddenly I realised I have watched the whole thing and liking it. It was really weird but the time jumps and beautiful house made me like it. On every episode you can get even deeper on the story of the house and be like "oh that is what happened to them..". Great writers.
Now I am totally in love with horror series (maybe it is the autumn or whatever) and today I am going to refresh my memory and watch my old favorite tv-show, Kingdom hospital. The little girl with the bell is my favorite. I am little bit of fraid of kids in horrormovies so maybe that is the reason why I liked this so much when this was air in the first time. So, this is my tip of the day, ghost hospital.
/Leena
↧
Inspiration pictures for Tuesday
Have a mystical day..
/Leena
↧
↧
To the other world
 |
| All pictures by Harri Sirola |
Kauan (vuosia..) odotettu kuvaus Harri Sirolan kanssa saatiin vihdoin tehtyä. Meidän kuvauksia on kohdannut jonkinlainen paha karma tai kirous, koska aina on tullut jotain minkä vuoksi on pitänyt lykätä. Mutta vihdoin ei satanut kaatamalla, tiedettiin mihin mennä ja minäkin olin kerrankin terve. Löydettiin jopa vanha junarata joka oli kertakaikkisen oivallinen teemaan. Tunsin itseni vähän Borderlandin Moxxiksi ja saatiin ohikulkijat ihmettelemään mitä me oikein kuvaillaan. Harrin kanssa oli erittäin luontevaa ja mukavaa kuvailla, missään vaiheessa ei hermostuttanut, eikä tullut paineita. Tuntui itseasiassa tosi hyvältä lopettaa kesän kuvaukset noinkin rennosti, nyt voikin keskittyä syksyn tuleviin kuvauksiin ja suunnitelmiin. Asun kaivoin kaapista ja oikeastaan keksin vasta samana päivänä mitä laitan päälleni, joskus inspikset iskee vasta viime tingassa, heh. Toivon mukaan tekin tykkäilette kuvista ja näitä on tulossa vielä lisääkin! Täytyy kyllä sanoa vielä, että on tuo steam punk tyyli niin vain sitä minkä olen omaksunut jo omaankin tyyliini. Näyttävää yksinkertaisesti.
Translation:
It took a long time (years..) to make this photoshoot happen, but I am very glad that I waited for this long. We had some sort of bad karma or something because always something came up and we needed to skip and skip.. But yeah, finally weather was good and all and we even found this cool old place which is perfect for our theme. The outfit I took in my closet just the same morning, I hadn´t had very good idea earlier what to put on, but sometimes inspiration will came just the last moment. Oh how much I love steam punk style. It is so me. And I felt like Moxxi a little bit, how fun was that.
/Leena
↧
White as snow, as red as blood, and as black as the wood
Little Snow-White
Jacob and Wilhelm Grimm
Once upon a time in midwinter, when the snowflakes were falling like feathers from heaven, a queen sat sewing at her window, which had a frame of black ebony wood. As she sewed she looked up at the snow and pricked her finger with her needle. Three drops of blood fell into the snow. The red on the white looked so beautiful that she thought to herself, "If only I had a child as white as snow, as red as blood, and as black as the wood in this frame." Soon afterward she had a little daughter who was as white as snow, as red as blood, and as black as ebony wood, and therefore they called her Little Snow-White. And as soon as the child was born, the queen died.
A year later the king took himself another wife. She was a beautiful woman, but she was proud and arrogant, and she could not stand it if anyone might surpass her in beauty. She had a magic mirror. Every morning she stood before it, looked at herself, and said:
Mirror, mirror, on the wall,To this the mirror answered:
Who in this land is fairest of all?
You, my queen, are fairest of all.
Then she was satisfied, for she knew that the mirror spoke the truth.
Snow-White grew up and became ever more beautiful. When she was seven years old she was as beautiful as the light of day, even more beautiful than the queen herself.
One day when the queen asked her mirror:
Mirror, mirror, on the wall,It answered:
Who in this land is fairest of all?
You, my queen, are fair; it is true.
But Snow-White is a thousand times fairer than you.
 |
| All pictures by Andrea Joki |
The queen took fright and turned yellow and green with envy. From that hour on whenever she looked at Snow-White her heart turned over inside her body, so great was her hatred for the girl. The envy and pride grew ever greater, like a weed in her heart, until she had no peace day and night.
Then she summoned a huntsman and said to him, "Take Snow-White out into the woods. I never want to see her again. Kill her, and as proof that she is dead bring her lungs and her liver back to me."
The huntsman obeyed and took Snow-White into the woods. He took out his hunting knife and was about to stab it into her innocent heart when she began to cry, saying, "Oh, dear huntsman, let me live. I will run into the wild woods and never come back."
Because she was so beautiful the huntsman took pity on her, and he said, "Run away, you poor child."
He thought, "The wild animals will soon devour you anyway," but still it was as if a stone had fallen from his heart, for he would not have to kill her.
Just then a young boar came running by. He killed it, cut out its lungs and liver, and took them back to the queen as proof of Snow-White's death. The cook had to boil them with salt, and the wicked woman ate them, supposing that she had eaten Snow-White's lungs and liver.
The poor child was now all alone in the great forest, and she was so afraid that she just looked at all the leaves on the trees and did not know what to do. Then she began to run. She ran over sharp stones and through thorns, and wild animals jumped at her, but they did her no harm. She ran as far as her feet could carry her, and just as evening was about to fall she saw a little house and went inside in order to rest.
Inside the house everything was small, but so neat and clean that no one could say otherwise. There was a little table with a white tablecloth and seven little plates, and each plate had a spoon, and there were seven knives and forks and seven mugs as well. Against the wall there were seven little beds, all standing in a row and covered with snow-white sheets.
Because she was so hungry and thirsty Snow-White ate a few vegetables and a little bread from each little plate, and from each mug she drank a drop of wine. Afterward, because she was so tired, she lay down on a bed, but none of them felt right -- one was too long, the other too short -- until finally the seventh one was just right. She remained lying in it, entrusted herself to God, and fell asleep.
After dark the masters of the house returned home. They were the seven dwarfs who picked and dug for ore in the mountains. They lit their seven candles, and as soon as it was light in their house they saw that someone had been there, for not everything was in the same order as they had left it.
The first one said, "Who has been sitting in my chair?"
The second one, "Who has been eating from my plate?"
The third one, "Who has been eating my bread?"
The fourth one, "Who has been eating my vegetables?"
The fifth one, "Who has been sticking with my fork?"
The sixth one, "Who has been cutting with my knife?"
The seventh one, "Who has been drinking from my mug?"
Then the first one saw a that there was a little imprint in his bed, and said, "Who stepped on my bed?"
The others came running up and shouted, "Someone has been lying in mine as well."
But the seventh one, looking at his bed, found Snow-White lying there asleep. The seven dwarfs all came running up, and they cried out with amazement. They fetched their seven candles and shone the light on Snow-White. "Oh good heaven! Oh good heaven!" they cried. "This child is so beautiful!"
They were so happy, that they did not wake her up, but let her continue to sleep there in the bed. The seventh dwarf had to sleep with his companions, one hour with each one, and then the night was done.
The next morning Snow-White woke up, and when she saw the seven dwarfs she was frightened. But they were friendly and asked, "What is your name?"
"My name is Snow-White," she answered.
"How did you find your way to our house?" the dwarfs asked further.
Then she told them that her stepmother had tried to kill her, that the huntsman had spared her life, and that she had run the entire day, finally coming to their house.
The dwarfs said, "If you will keep house for us, and cook, make beds, wash, sew, and knit, and keep everything clean and orderly, then you can stay with us, and you shall have everything that you want."
"Yes," said Snow-White, "with all my heart."
So she kept house for them. Every morning they went into the mountains looking for ore and gold, and in the evening when they came back home their meal had to be ready. During the day the girl was alone.
The good dwarfs warned her, saying, "Be careful about your stepmother. She will soon know that you are here. Do not let anyone in."
Now the queen, believing that she had eaten Snow-White's lungs and liver, could only think that she was again the first and the most beautiful woman of all. She stepped before her mirror and said:
Mirror, mirror, on the wall,It answered:
Who in this land is fairest of all?
You, my queen, are fair; it is true.
But Snow-White, beyond the mountains
With the seven dwarfs,
Is still a thousand times fairer than you.
This startled the queen, for she knew that the mirror did not lie, and she realized that the huntsman had deceived her, and that Snow-White was still alive. Then she thought, and thought again, how she could kill Snow-White, for as long as long as she was not the most beautiful woman in the entire land her envy would give her no rest.
At last she thought of something. Coloring her face, she disguised herself as an old peddler woman, so that no one would recognize her. In this disguise she went to the house of the seven dwarfs. Knocking on the door she called out, "Beautiful wares for sale, for sale!"
Snow-White peered out the window and said, "Good day, dear woman, what do you have for sale?"
"Good wares, beautiful wares," she answered. "Bodice laces in all colors." And she took out one that was braided from colorful silk. "Would you like this one?"
"I can let that honest woman in," thought Snow-White, then unbolted the door and bought the pretty bodice lace.
"Child," said the old woman, "how you look! Come, let me lace you up properly."
The unsuspecting Snow-White stood before her and let her do up the new lace, but the old woman pulled so quickly and so hard that Snow-White could not breathe.
"You used to be the most beautiful one," said the old woman, and hurried away.
Not long afterward, in the evening time, the seven dwarfs came home. How terrified they were when they saw their dear Snow-White lying on the ground, not moving at all, as though she were dead. They lifted her up, and, seeing that she was too tightly laced, they cut the lace in two. Then she began to breathe a little, and little by little she came back to life.
When the dwarfs heard what had happened they said, "The old peddler woman was no one else but the godless queen. Take care and let no one in when we are not with you."
When the wicked woman returned home she went to her mirror and asked:
Mirror, mirror, on the wall,The mirror answered once again:
Who in this land is fairest of all?
You, my queen, are fair; it is true.
But Snow-White, beyond the mountains
With the seven dwarfs,
Is still a thousand times fairer than you.
When she heard that, all her blood ran to her heart because she knew that Snow-White had come back to life.
"This time," she said, "I shall think of something that will destroy you."
Then with the art of witchcraft, which she understood, she made a poisoned comb. Then she disguised herself, taking the form of a different old woman. Thus she went across the seven mountains to the seven dwarfs, knocked on the door, and called out, "Good wares for sale, for sale!"
Snow-White looked out and said, "Go on your way. I am not allowed to let anyone in."
"You surely may take a look," said the old woman, pulling out the poisoned comb and holding it up. The child liked it so much that she let herself be deceived, and she opened the door.
After they had agreed on the purchase, the old woman said, "Now let me comb your hair properly."
She had barely stuck the comb into Snow-White's hair when the poison took effect, and the girl fell down unconscious.
"You specimen of beauty," said the wicked woman, "now you are finished." And she walked away.
Fortunately it was almost evening, and the seven dwarfs came home. When they saw Snow-White lying on the ground as if she were dead, they immediately suspected her stepmother. They examined her and found the poisoned comb. They had scarcely pulled it out when Snow-White came to herself again and told them what had happened. Once again they warned her to be on guard and not to open the door for anyone.
Back at home the queen stepped before her mirror and said:
Mirror, mirror, on the wall,The mirror answered:
Who in this land is fairest of all?
You, my queen, are fair; it is true.
But Snow-White, beyond the mountains
With the seven dwarfs,
Is still a thousand times fairer than you.
When the queen heard the mirror saying this, she shook and trembled with anger, "Snow-White shall die," she shouted, "if it costs me my life!"
Then she went into her most secret room -- no one else was allowed inside -- and she made a poisoned, poisoned apple. From the outside it was beautiful, white with red cheeks, and anyone who saw it would want it. But anyone who might eat a little piece of it would died. Then, coloring her face, she disguised herself as a peasant woman, and thus went across the seven mountains to the seven dwarfs. She knocked on the door.
Snow-White stuck her head out the window and said, "I am not allowed to let anyone in. The dwarfs have forbidden me to do so."
"That is all right with me," answered the peasant woman. "I'll easily get rid of my apples. Here, I'll give you one of them."
"No," said Snow-White, "I cannot accept anything."
"Are you afraid of poison?" asked the old woman. "Look, I'll cut the apple in two. You eat the red half, and I shall eat the white half."
Now the apple had been so artfully made that only the red half was poisoned. Snow-White longed for the beautiful apple, and when she saw that the peasant woman was eating part of it she could no longer resist, and she stuck her hand out and took the poisoned half. She barely had a bite in her mouth when she fell to the ground dead.
The queen looked at her with a gruesome stare, laughed loudly, and said, "White as snow, red as blood, black as ebony wood! This time the dwarfs cannot awaken you."
Back at home she asked her mirror:
Mirror, mirror, on the wall,It finally answered:
Who in this land is fairest of all?
You, my queen, are fairest of all.
Then her envious heart was at rest, as well as an envious heart can be at rest.
When the dwarfs came home that evening they found Snow-White lying on the ground. She was not breathing at all. She was dead. They lifted her up and looked for something poisonous. They undid her laces. They combed her hair. They washed her with water and wine. But nothing helped. The dear child was dead, and she remained dead. They laid her on a bier, and all seven sat next to her and mourned for her and cried for three days. They were going to bury her, but she still looked as fresh as a living person, and still had her beautiful red cheeks.
They said, "We cannot bury her in the black earth," and they had a transparent glass coffin made, so she could be seen from all sides. They laid her inside, and with golden letters wrote on it her name, and that she was a princess. Then they put the coffin outside on a mountain, and one of them always stayed with it and watched over her. The animals too came and mourned for Snow-white, first an owl, then a raven, and finally a dove.
Snow-White lay there in the coffin a long, long time, and she did not decay, but looked like she was asleep, for she was still as white as snow and as red as blood, and as black-haired as ebony wood.
Now it came to pass that a prince entered these woods and happened onto the dwarfs' house, where he sought shelter for the night. He saw the coffin on the mountain with beautiful Snow-White in it, and he read what was written on it with golden letters.
Then he said to the dwarfs, "Let me have the coffin. I will give you anything you want for it."
But the dwarfs answered, "We will not sell it for all the gold in the world."
Then he said, "Then give it to me, for I cannot live without being able to see Snow-White. I will honor her and respect her as my most cherished one."
As he thus spoke, the good dwarfs felt pity for him and gave him the coffin. The prince had his servants carry it away on their shoulders. But then it happened that one of them stumbled on some brush, and this dislodged from Snow-White's throat the piece of poisoned apple that she had bitten off. Not long afterward she opened her eyes, lifted the lid from her coffin, sat up, and was alive again.
"Good heavens, where am I?" she cried out.
The prince said joyfully, "You are with me." He told her what had happened, and then said, "I love you more than anything else in the world. Come with me to my father's castle. You shall become my wife." Snow-White loved him, and she went with him. Their wedding was planned with great splendor and majesty.
Snow-White's godless stepmother was also invited to the feast. After putting on her beautiful clothes she stepped before her mirror and said:
Mirror, mirror, on the wall,The mirror answered:
Who in this land is fairest of all?
You, my queen, are fair; it is true.
But the young queen is a thousand times fairer than you.
The wicked woman uttered a curse, and she became so frightened, so frightened, that she did not know what to do. At first she did not want to go to the wedding, but she found no peace. She had to go and see the young queen. When she arrived she recognized Snow-White, and terrorized, she could only stand there without moving.
Then they put a pair of iron shoes into burning coals. They were brought forth with tongs and placed before her. She was forced to step into the red-hot shoes and dance until she fell down dead.
- Source: Jacob and Wilhelm Grimm, Sneewittchen, Kinder- und Hausmärchen, (Children's and Household Tales -- Grimms' Fairy Tales), final edition (Berlin, 1857), no. 53.
- The Grimms' source: Marie Hassenpflug (1788-1856) and other informants.
- Translated by D. L. Ashliman. © 2002-2005.
- This tale was included in the first edition (1812) and all following editions of the Grimms'Kinder- und Hausmärchen. Substantial changes were introduced with the second edition (1819).
- Link to a translation of Little Snow-White, version of 1812.
- Translator's notes:
- Both elements of the heroine's name Sneewittchen are in Low German, although the tale itself was recorded in High German. The High German form of the heroine's name would be Schneeweisschen or Schneeweißchen.
- Some differences between the edition of 1812 and later versions:
- Beginning with the edition of 1819, the Grimms add the statement that Snow-White's mother died during childbirth, and that her father remarried. In the first edition, presumably the version closest to its oral sources, Snow-White's jealous antagonist is her own mother, not a stepmother.
- Beginning with the edition of 1819, the poisoned apple is dislodged when a servant accidentally stumbles while carrying the coffin to the prince's castle. In the first edition the apple is dislodged when a servant, angry for having to carry Snow-White's coffin wherever the prince goes, strikes the sleeping princess.
↧
Readers wish: Modelling years
 |
| 2005 |
On jälleen aika rustailla lukijatoiveita, tänään olisi luvassa malliurani pähkinänkuoressa. Olen aina ollut aikamoinen linssilude, mutta syksyllä 2005 sain mallikärpäsen puraisun oikein olan takaa, kun sain mahdollisuuden olla kaverini päättötyössä mallina. Päädyttiin hautausmaalla kuvailemaan ja koko homma tuntui niin luontevalta ja hauskalta, että siitä lähtien pyysin kavereita aina kuvailemaan mua ja löysin uusia kuvaajatuttavuuksia ensimmäistä kertaa. Kaveripiiristä löytyi myös muutamia malleja (joita nyt on jo toistakymmentä.. kuten kuvaajiakin), jotka inspiroivat ja saivat haluamaan jatkaa malleilua.
So it is time for readers wishes, today I wanted to tell more about my modelling career. I have always liked to be front of the camera, but in autumn 2005 I really fell in love to it when my friend ask me to be her model in her school project. We went to the cemetery and and I had so much fun and it came so naturally on me that I wanted to be photographed by my friends all the time. I found few photographers and I had model friends who inspirated me to modelling more.
 |
| 2006 |
 |
| 2006 |
Vuosi 2006 toi pitkin vuotta mukanaan mukavia kuvauskokemuksia. Pääsin ensimmäistä kertaa studioon Annen luo ja otettiin myös ulkokuvia. Elizan kanssakin tuli kuvailtua ensimmäisiä kertoja, ollaan kyllä molemmat edistytty niin paljon noista ajoista. Niinkuin Annekin on. Ensimmäisiä juttuja mitä opin, oli varmaan se, että vatsa sisään aina vaan. Nää on vielä näitä aikoja, kun en oikeastaan osannut malleilun puolelta mitään erikoista, kaikki oli vielä oppimatta. Lähinnä vain olin kameran edessä, mutta malleiluun kuuluu niin paljon muutakin.
Year 2006 gave me a lot of nice photoshoot memories. I got my first studio experience and I had my first real photoshoots with better photographers like Eliza and Anne. Oh how much things have changed over the years and how much better we all have come.. This was the time when I just stare at the camera and stood still not knowing what to do.
 |
| 2007 |
2007 aloin olemaan jo vähän rennompi kameran edessä aloin ottamaan eri ilmeitä ja asentoja. Olin myös jatkuvasti etsimässä hienoja kuvauspaikkoja ja halusin haastaa itseni.
In 2007 I started to me more relaxed in front of the camera and I started to take different positions and faces. And I was all the time looking for cool places to take pictures.
 |
| 2008 |
Edellisvuonna olin muuttanut Poriin, joten tämän vuoden kuvailut saivat paikkansa niin Porissa, kuin pääkaupunkiseudulla ja Tampereellakin. Olen aina pitänyt hurjasti matkustamisesta, joten se ei ole ikinä estänyt malleilua millään tapaa. Tietysti hieman hankaloittanut, mutta mistä lähtien ei olisi silti ollut vaikea lyödä lukkoon päivämääriä ihmisten kanssa.. ja sitä paitsi, matkustaminen kuuluu malleiluun. 2008 otettiin Elizan kanssa asiaksi keksiä mulle rentoutuskeinoja, jotta en jännittäisi kuvaustilanteessa. Nykyäänkin käytän niitä samoja metodeja, toiminut tyyliin joka kerta, paitsi, kun kuvasin Andrean kanssa.. niin suosittua kuvaajaa on vaikea olla jännittämättä.
In 2007 I moved in Pori so in 2008 was travelling to Tampere and Helsinki in my photoshoots. I like to travel so it doesn´t interfere my modelling. Well, maybe a little but hey, that is the thing about mogelling, you need to travel a lot. This year we tried different things for me to get calm in photoshoots, we did different funny stuff and now days I use the same things to make myself calm before taking pictures. It works, but when I was with Andrea nothing didn´t work because I was thinking I was really awful on anything.. Andrea is absolutely great photographer.
 |
| 2009 |
2009 oli aika hiljainen vuosi malleilun osalta. Erosin eksästäni ja koin muutenkin suuria muutoksia elämässäni, ei ollut voimia tai aikaa millekään muulle. Kävin silti koekuvauksissa ja Elizan kanssa tuli jälleen kuvailtua. Studio tuntui jo erittäin luonnolliselta ja opin terästämään katsettani.
This year was very quiet.. I had a divorce and my whole life changed. I didn´t have power or time for anything else than getting better and making my life better. But I still went to castings and took pictures with Eliza. I learned how to make my eyes look more fierce.
 |
| 2010 |
Tämä vuosi oli edelleen aika hiljainen, oli kuvaukset oikeastaan vain Hemmun ja Marian kanssa, koska olin edelleen sairas ja bulimia vei voimia ja itsevarmuutta. Olin osastolla, lähinnä yritin vain keksiä mikä elämässäni on hyvää.
In 2010 I had again only few photoshoots (first ones with Maria and my friend Hemmu) because I was still mentally ill at the time. I had my hospital time and my bulimia was still really bad. I didn´t have much self-confidence.
 |
| 2011 |
2011 ei myöskään tarjonnut kovinkaan paljoa kuvauksia osakseni, myös samasta syystä, kuin aiemminkin, bulimia ja masennus vei keskittymiseni. Painoni nousi, eikä se kyllä auttanut yhtään minua tuntemaan oloani hyväksi kameran toisella puolen. Loppuvuodesta päätin lopettaa turhan agstailun ja päädyin Sannalle malliksi ja pääsin ensimmäistä kertaa catwalkille. Ensimmäinen kerta meni ihan päin mäntyjä, mutta toisella kertaa osasi jo hetken olla jo itseensä tyytyväinenkin. Kohtasin pelkoni ja pääsin monista negatiivisista asioista ja muistoista yli. Se näkyi jo ihan pelkässä olemuksessani. Lopetin oksentamisen ja keskityin itseeni enkä vain ainaiseen ruokaan.
2011 didn´t gave me that much on modelling view. I was still very depressed and I threw up. My weight started to rise and that make me feel even more uglier and I didn´t want to go any photoshoots because I didn´t like what I saw. When winter came, I had a chance to go to on catwalk I decided that I am going to live my life, not making myself feel bad about it. So I went and afterwards I felt great. I did it. My whole presence changed and I stop vomiting and started to focusing on myself, not food.
 |
| 2012 |
Viime vuosi oli oikea muutoksen vuosi. Koko vuoden kokeilin uusia juttuja zombiwalkista lähtien (olin aina halunnut mennä) ja tuli kuvailtua luottokuvaajien kanssa. Laura Takalan kanssa löydettiin toisemme. Laura on se mun "hei mulla on idea mennään kuvaamaan" kuvaaja, jonka kanssa voi kokeilla kaikkia sen hetkisiä ideoita pienellä aikarajalla. Olin myös vaihteeksi Sannalla mallina ja löysin itsevarmuuteni.
Last year was a year of change. I found myself, my style, my confidence and I started to have many ideas on different photoshoots and I started to think what I want to do in my modelling career. I started to take pictures with Laura and she is the one who I call everytime I want to go and do a photoshoot tomorrow. And I was on a catwalk again.
 |
| 2013 |
 |
| 2013 |
 |
| 2013 |
Varmaan turha sanoa, että malleilun kannalta tämä vuosi on ollut tuottoisin. Olen myös oppinut eniten tänä vuonna. Jokaiselta kuvaajalta on jäänyt mieleen milloin mitäkin vinkkiä, pitkät kuvausajat ovat karaistaneet, samaten liian kylmät ja kuumat olotilat. Olen myös huomannut, että ellei jälkeenpäin satu, en tehnyt kuvauksissa kaikkeani. Joka lihasta pitää jännittää ja posettaa kuuluu joka kehon kohdalla. Jos mieli ei ole mukana, näyttää siltä, että on joku aivoja vailla oleva zombi. Hommia on tullut paiskittua peräkkäisinä päivinä ja pitkin poikin Suomea niin paljon, että kyllä tästä viimeisimmästä puolesta vuodesta on pitänyt jotain jäädä mieleen. Tänä vuonna on tullut koettua myös haastattelujen erikoinen maailma. Enpä malta odottaa seuraavia kuvauksia!
Needles to say, this year has been the best one. So many photoshoots with new and old ones and I just keep loving what I do. I have learned that if it doesn´t hurt afterwards, I didn´t do my best. You need to use every muscle and your mind need to be in it. If you don´t think about what you do, you look like a zombie who need more brains. Can´t to wait next photoshoot!
/Leena
↧
What is a model?
 |
| Pictures by Kristina Najah |
Toisinaan jotkut kuvaukset vaikuttavat toisia enemmän itsetuntoon ja ajatusmaailmaan. Toisinaan se riippuu myös kuvaajasta ja päivästä. Krin kanssa paineltiin keskikesällä Suomenlinnan mukulakivikatuja niin, että hengästyin. En ollut ennen tajunnutkaan, kuinka iso Suomenlinna oikein on, kuin vasta tällä kuvauskerralla. Sää oli mitä ihanin, meri-ilma sai olon rennoksi ja kesäiseksi, kauniita paikkoja oli melkein liiaksi asti ja voin ilosekseni sanoa, että kuvaussetti oli kyllä yksi tämän vuoden parhaista. Vaikka en pahemmin ehtinyt pitämään edes ruokataukoa, nautein koko kuvausajasta mitä suurimmalla innolla.
Olin saanut aiemmin idean, että menisin kokonaan veteen ja kuvattaisiin Suomenlinnan makeilla kallioilla jotain tosi eeppisen tekotaiteellista, mutta vesi oli niin jäätävän kylmää, että se mitä sain itsestäni irti, oli lähinnä nilkkoihin asti ulottuva vesi... Istuessa kiven päällä tuli kyllä aikamoista kirkumista ja naurua, tyrskyt päättivät ilmaantua nimittäin juuri silloin ja iskeytyä päälleni niin, että kastuin kokonaan. Olen aika ylpeä siitä, että virallisessa kuvassa ei näy yhtään sitä, kuinka kylmä silloin oli. Pääasiassa fiilis olikin sellainen, että mä olen selkeästi joku Venus tässä, niin makeaa se tyrskyäminen ja posettaminen samaan aikaan oli. On jännä tajuta, kuinka paljon näyttelijäntaitoja mallina oleminen vaatiikaan. Se mikä siitä tekee outoa on se, että mä olen ihan mielettömän huono näyttelemään. Kenties mallina olon ihanuus ja kauheus on juuri siinä, että itseään saa aina uudestaan ja uudestaan haastettua. Siinä oppii väkisinkin itsestään lisää ja tajuaa, että muutosta tapahtuu.
Tänään olen keskustellut Idan kanssa aiheesta, jota olen itsekin miettinyt koko malleiluni ajan. Mikä tekee mallista mallin? Aihe on itseasiassa vähän sama oikeastaan millä tahansa alalla, mikä on harrastajan ja ammattilaisen raja ja jos on siltä väliltä, mihin se pitäisi luokitella? Voiko aloitteleva malli olla jo ammattilainen, jos hän saa siitä rahaa? Entäpä miten on vuosien ajan mallinhommia tehneen laita, joka ei ole silti saanut työstään rahaa? Suuremmillakin markkinoilla ulkomailla on yleistä, että nimeä tekevä malli ei välttämättä saa palkkaa, vaan esimerkiksi vaatteita. Voidaanko hänet silti laskea ammattilaiseksi, jos tekee silti työtä isomalle firmalle? Suomessakin on yleistä, varsinkin alternative puolella, että jos saa homman katalogimallina, saa lähinnä lahjakortteja tai vaatteita. Onko kyseessä silti harrastelijamalli, vai voiko hän olla ammattilainen, jos vaikka muuten saakin rahaa työstään? Tätä voisi pähkäillä suuntaan ja toisin vaikka kuinka pitkään ja mielipiteitä on taatusti yhtä paljon, kuin asiaa miettiviäkin. Voiko malli siis olla malli, vaikka ei ole vielä maailmalla niin suosittu? Kertokaapa omista ajatuksistanne ja mielipiteistänne!
Translation:
Sometimes other photoshoot effect me more than others. Sometimes it depends on photographer or even what kind of day I am having. With Kristina I had relaxing (and still busy) day at Suomenlinna, we went all around trying to find perfect places for our pictures. Oh it is such a beautiful place and day was bright and warm.
I had an idea for me to going on to water and being all fakeartsy. But then the reality hitted me, water was freezing cold and I couldn´t go on the water exept stanging on the rock and sitting, just keeping only my legs in the water. I am quite proud of myself, you can´t see my freezing or anything in this official picture. Almost everytime that water hitted me (in the face!) I started screaming and laughing. Other half I was feeling like a goddess, while sea was going rough front of me. It was so cool, so out of this world.
Today I have been talking with my model friend Ida, about what is a model. Can you be professional model without getting paid but having a job with bigger firm. Is it just a hobby when you have money, but sometimes you just have clothes to yourself? What is professional model and what is not, tell your opinion! Is it money, or experience.. or maybe both? Can you be model without the whole world knowing you?
/Leena
↧
↧
Photoshoot with Harri Sirola part 2
/Leena
↧
Keep calm and stay spooky
/Leena
↧
Firday the 13th
Tänään onkin sitten perjantai kolmastoista! Nää perjantait on aina olleet mun suosikkeja, luonnollisesti sen taikauskon takia. Alunperinhän mokoma päivä johtui mitä luultavimmin temppeliherra legendasta jossa kuninkaan kirjoittamassa kirjeessä oli syytöksiä temppeliherrojen harjoittamasta saatananpalvonnasta ja kirjeen sai avata vasta kolmastoista päivä perjantaita. Temppeliherrat päätyi loppuen lopuksi roviolle, joten eipä tuo heille ainakaan ollut onnenpäivä. Tämä oli siis 1300-luvulla. 1800-luvulta on ilmeisesti varmempaa todistetta päivän taikauskoisuudesta, mutta 1900-luvulla Thomas Lawsonin Friday the 13th kirja toi päivälle enemmän pontta. Mua on aina naurattanut kaikki jotka uskovat perjantai 13sta olevan jotenkin pahaksi ja mustien kissojen (jossa tämä vanhanaikainen saatananpalvonta/kristinusko/noitapelko, kissathan olivat noitien, eli saatanan kätyreiden kumppaneita..oikeasti noidilla ei ole mitään tekemistä saatanoiden kanssa ja kyllä noidilla voi olla vaikka valkonen kissa tai ei kissaa ollenkaan..), tikapuiden ali menemisestä ja ties minkä muka huonoa onnea tuottavan jutun kannalla, vaikka ei muuten usko MIHINKÄÄN taikaan.. se että perjantaisin tapahtuu jotain pahaa, ei eroa mitenkään mistään muista päivistä, ihmiset vaan sattuu kiinnittämään huomiota pahoihin juttuihin normaalia enemmän. Löytyyhän noita historiallisia juttuja lisääkin,, mutta mulla on tässä kiire, kun olen pian lähdössä viikonlopuksi Helsinkiin.
Ja tietenkin Perjantai kolmastoista leffat on suuria suosikkeja, jotain hyvää siis tästäkin taikauskoisuudesta.
Translation:
I have always like Friday the 13th, it is the day when my dad was born (actually the unluckiest day of the year) so I don´t think that is that unlucky day that people think. Funniest thing about the day is, that it makes people think that magic exists.. but just only once or few times in year.. why is that? It is just a normal day, just like the other days. But yeah, the legends are interesting and the things that people thinks that happens just because it is Friday.
This is from Wikipedia:
He [Rossini] was surrounded to the last by admiring friends; and if it be true that, like so many Italians, he regarded Fridays as an unlucky day and thirteen as an unlucky number, it is remarkable that one Friday 13th of November he died.Several theories have been proposed about the origin of the Friday the 13th superstition.
One theory states that it is a modern amalgamation of two older superstitions: that thirteen is an unlucky number and that Friday is an unlucky day.
- In numerology, the number twelve is considered the number of completeness, as reflected in the twelve months of the year, twelve hours of the clock, twelve gods of Olympus, twelve tribes of Israel, twelve Apostles of Jesus, the 12 successors of Muhammad in Shia Islam, twelve signs of the Zodiac, etc., whereas the number thirteen was considered irregular, transgressing this completeness. There is also a superstition, thought by some to derive from the Last Supper or a Norse myth, that having thirteen people seated at a table results in the death of one of the diners.
- Friday has been considered an unlucky day at least since the 14th century's The Canterbury Tales, and many other professions have regarded Friday as an unlucky day to undertake journeys or begin new projects.
- Friday is also the day when Jesus Christ was crucified, making it through folklore and adding to its unpopularity.
- One author, noting that references are all but nonexistent before 1907 but frequently seen thereafter, has argued that its popularity derives from the publication that year of Thomas W. Lawson's popular novel Friday, the Thirteenth, in which an unscrupulous broker takes advantage of the superstition to create a Wall Street panic on a Friday the 13th.
- Records of the superstition are rarely found before the 20th century, when it became extremely common. The connection between the Friday the 13th superstition and the Knights Templar was popularized in Dan Brown's 2003 novel The Da Vinci Code and in John J. Robinson's 1989 work Born in Blood: The Lost Secrets of Freemasonry. On Friday, 13 October 1307, hundreds of the Knights Templar were arrested in France, an action apparently motivated financially and undertaken by the efficient royal bureaucracy to increase the prestige of the crown. Philip IV was the force behind this ruthless move, but it has also tarnished the historical reputation of Clement V. From the very day of Clement V's coronation, the king falsely charged the Templars with heresy, immorality and abuses, and the scruples of the Pope were compromised by a growing sense that the burgeoning French State might not wait for the Church, but would proceed independently. However, experts agree that this is a relatively recent correlation, and most likely a modern-day invention.
↧